SuomiAreenassa tarjoiltiin kysymys: kuka maksaa ravintola-alan laskun?

Kokki Toni Toivanen oli loihtinut SuomiAreenan keskustelun tueksi neljän annoksen menun: mansikkareduktion ja samppanjageelin, tuloraja-tartarin, kesätyö-crudités’n sekä konkurssiliemen. Jokaisen annoksen mukana pöytään tuotiin myös lasku, eli konkreettinen erittely siitä, mitä ravintola-alaa koskevat päätökset maksavat euroina, työpaikkoina ja menetettyinä mahdollisuuksina.

Sama ajatus näkyi SuomiAreenan aikaan myös Porin ravintoloihin jaetuissa elinvoimakuiteissa, jotka tekivät näkyväksi sen, mitä ravintolat tuottavat ympärilleen työnä, verotuloina ja elinvoimana.

Pöydässä aiheita ja annoksia pureskelivat Suomalainen työ ry:n toimitusjohtaja Juhana Brotherus, SDP:n varapuheenjohtaja ja kansanedustaja Pinja Perholehto, valtiosihteeri Päivi Nerg sekä ravintoloitsija Laura Styyra.

Ravintola on enemmän kuin annos

Ensimmäinen annos, mansikkareduktio ja samppanjageeli, vei keskustelun alkoholi- ja veropolitiikkaan. Makea annos johdatti keskusteluun siitä, että ravintola-ala kokee jäävänsä usein sääntelyn puristuksiin.

Paneelissa pohdittiin, katsotaanko ravintolaa päätöksenteossa liian kapeasti. Ravintola ei ole vain ruokaa ja juomaa, vaan työtä, palvelua, valvottua anniskelua, tunnelmaa, matkailua ja kaupunkikulttuuria. Keskustelussa ravintolakokemusta kuvattiin elämyskokonaisuudeksi, jonka arvoa ei voi palauttaa pelkkään elintarvikemyyntiin.

Esille nousi myös se, että ravintola-ala näyttäytyy sääntelyssä vahvasti alkoholin kautta, vaikka se on samaan aikaan kulttuuria, matkailua ja elinkeinoa.

Tunnistetaanko työn todellisuus?

Tuloraja-tartar avasi keskustelun työllistämisestä, osa-aikaisista työsuhteista ja työn rakenteesta. Ravintola-ala työllistää Suomessa kymmeniätuhansia ihmisiä ja on monelle väylä työelämään. Ala on myös tärkeä maahanmuuttajien työllistäjä, mutta työtä tehdään usein vuoroissa, osa-aikaisesti ja vaihtelevissa elämäntilanteissa.

Kysymys kuului: tunnistetaanko tämä päätöksenteossa riittävän hyvin?

Panelistit kuvasivat ravintola-alaa osana koko työelämän murrosta. Ala on yksi näkyvimmistä esimerkeistä siitä, että työelämään tarvitaan uusia malleja, joissa joustavuus, työntekijän turva ja työnantajan mahdollisuudet ovat tasapainossa.

Samalla keskustelussa nousi esiin alan maine. Paneelissa haastettiin puhetta ravintola-alasta vain raskaana ja kuormittavana työnä. Fyysinen työ voi olla myös mielekästä, ammattitaitoista ja ylpeyden aihe. Kielteinen narratiivi voi kuitenkin vaikuttaa siihen, haluavatko uudet tekijät tulla alalle.

Ensimmäinen työpaikka jättää jäljen

Kesätyö-crudités toi pöytään raikkaita makuja ja kysymyksen nuorten ensimmäisistä työelämäkokemuksista. Noin kolmannes ravintola-alan työntekijöistä on alle 26-vuotiaita, joten alalla on poikkeuksellisen suuri vastuu siitä, millaisena työelämä näyttäytyy nuorille.

Paneelissa muistutettiin, että ravintolatyö opettaa taitoja, joista on hyötyä lähes alalla kuin alalla: ihmisten kohtaamista, myyntiä, tiimityötä, joustavuutta ja nopeaa reagointia. Samalla esiin nousi tarve varmistaa, että nuorilla on riittävät perustaidot ja että työnantajalla on mahdollisuus perehdyttää heidät kunnolla.

Johtamisen merkitys nousi keskustelussa keskeiseksi. Hyvä työyhteisö voi ottaa nuoren mukaan turvallisesti ja opettaa työelämän perusasioita, mutta kiireessä ja heikolla perehdytyksellä kokemus voi kääntyä negatiiviseksi.

Konkurssit kertovat alan kovasta paineesta

Viimeinen annos oli nimeltään konkurssiliemi. Nimi nauratti, aihe ei niinkään. Ravintola-ala on suhdanneherkkä, marginaalit ovat pienet ja kuluttajien ostovoima näkyy nopeasti kassassa.

Keskustelussa muistutettiin, että konkurssit kertovat alan vaikeasta suhdannetilanteesta, mutta samaan aikaan on katsottava myös sitä, syntyykö uusia yrityksiä. Uudet konseptit ja yrittäjät ovat merkki alan uusiutumiskyvystä.

Panelistit korostivat, ettei konkurssi saisi Suomessa olla yrittäjälle lopullinen leima. Uuden alun pitää olla mahdollinen.

Ravintoloiden lasku näkyy koko kaupungissa

Paneelin viesti tiivistyi siihen, että ravintola-alaa koskevat päätökset eivät jää vain yksittäisten yrittäjien arkeen. Ne vaikuttavat siihen, millaisia työpaikkoja syntyy, millaisia palveluja kaupungeissa on ja millaiseksi keskusten elinvoima rakentuu.

Ravintolat ruokkivat paljon muutakin kuin nälkää. Ne työllistävät, kouluttavat, luovat elämyksiä ja tuovat ihmisiä yhteen. Siksi ravintola-alan lasku näkyy lopulta myös ravintolan ulkopuolella.