Mamma Rosa – kolme ravintolaa, yksi kokonaisuus

Mamma Rosan kiehtova tarina alkaa Helsingin Alppilasta, jossa ravintola-alan ammattilainen Elina Ryhänen toteutti 1960 haaveensa: hän osti Porvoonkadulta Kaaren Baari -nimisen ravintolan ja onnistui saamaan sille anniskeluoikeudet. Paikasta tuli legendaarinen.

Siellä myös Ryhäsen poika Raimo Pekkonen aloitti oman, pitkän ja edelleen jatkuvan ravintola-alan uransa. Sitten elämä vei hänet Töölöntorin liepeille.

– Japanin kulttuurista kiinnostunut karatemestari perusti 1969 Suomen ensimmäisen japanilaisen ravintolan Runeberginkatu 55:een. Pieni, 80-paikkainen Tokyo joutui kuitenkin talousvaikeuksiin. Äiti osti sen 1970-luvun alussa, ja siirryin sinne töihin.

Mamma Rosasta alkoi menestys

Tokyon osaava henkilökunta oli Japanista, mutta raaka-aineita oli vaikea saada, eikä Suomessa ollut vielä nykyisenlaista sushiboomia. Ei ollut Tokyon aika. Sen sijaan suosittuja olivat ravintolat, joissa toimi saman katon alla pari, kolme erilaista paikkaa. Myös Suomessa uusi tuote pizza oli kovassa nousussa. Niinpä Pekkonen synnytti Tokyon paikalle 1981 ravintolakokonaisuus Paradisen.

– Siinä oli ranskalaistyylinen salonki, kirjastobaari ja pieni pizzaosasto, jonne jonotettiin koko ajan. Suosio oli kova. Myimme 200 pizzaa päivässä.

Paradise oli kuitenkin huono nimi, ja uudeksi valittiin Mamma Rosa. Siitä alkoi menestys. Kilpailua ei ollut. Mannerheimintien varteen oli rakennettu suuret hotellit ja oopperatalokin tulossa. Liikepaikka pääsi näyttämään mahdollisuutensa. Mamma Rosasta alkoi rakentua brändi.

Vauhdikkaina kasvun vuosina Pekkosen perheeseen syntyi kolme lasta.

– Vaimoni Eeva Pekkonen on ollut koko ajan töissä ravintolan toimistossa. Lapset tuotiin ravintolaan lähes synnytyslaitokselta. Siinä he kasvoivat yrityksen myötä, imivät yrittäjähenkisyyden ja kouluttautuivat ravintola-alalle. Nyt he ovat kaikki töissä täällä.

Aika oli oikea sushille

Tilaa tuli lisää, kun sitä vapautui 1990-luvulla talon kulmasta. Se oli tärkeä ja iso investointi. Paikkaluku tuplaantui 150:een. Kun naapuritalo saneerattiin 2000-luvun alussa, saatiin taas lisää tilaa.

– Pojat halusivat sportbaarin, pubin ja alakertaan kellariravintolan, mutta pienten tilojen vuoksi urheilutapahtumapäivät eivät olleet kannattavia. Sitten esikoinen innostui sushista, ja kun meillä oli vielä 1970-luvulta japanilaista henkilökuntaa, kokeilimme sushiviikkoja. Yli 30 vuotta palveluksessamme ollut hovimestari Yokio Kojima rekrytoi Japanista sushikokkeja, kaivoimme pöytälaatikosta meille rekisteröidyn nimen ja sportbaarin paikalle perustettiin Tokyo55.

Pekkosen ehto japanilaisravintolalle oli synergia: kahdessa kerroksessa olevien tilojen tuli liittyä toisiinsa. Nyt keittiöt ovat Mamma Rosan puolella.

Yrittäjien vainu osui taas oikeaan: aika oli oikea sushille. Tokyo55:n suosio lähti kiitoon.

– Kun aloitimme syyskuussa 2008, Tokyo55 oli maan ensimmäisiä sushibuffet-ravintoloita. Jo ennen avaamista kadulla oli sadan metrin jono. Meillä oli etulyöntiasema hyvän liikepaikan, Mamma Rosan brändin, japanilaisen henkilökunnan ja tilojemme vuoksi, sillä saatoimme tarjota myös lämpimiä annoksia toisin kuin sushibaarit.

Sijainti, sijainti, sijainti

Myös suomalaisten juomakulttuuri oli muutoksessa. Niinpä pubin paikalle perustettiin neljä vuotta sitten kohtauspaikka Izakaya. Siellä voi nauttia jaettavia pikkuannoksia tai alkupaloja ennen siirtymistä Mamma Rosaan tai Tokyo55:een. Noin 350-paikkaiseksi kasvanut ravintolakokonaisuus näyttää siinäkin etunsa.

– Izakayassa voi ottaa pikkusyötävää tai nauttia cocktaileja, joissa meillä on huippuosaaminen. Syksyllä Izakayan rooli kohtauspaikkana ennen illallista korostuu edelleen, Pekkonen paljastaa tulevasta.

Pian päättyy myös olympiastadionin monivuotinen remontti, ja Mamma Rosan sijainti pääsee voimiinsa, kun konsertit ja urheilu tuovat taas väkeä Töölöön. Tapahtumat näkyvät myös asiakkaiden ruokavalinnoissa.

– Lätkämatseihin meneville miesporukoille pihvi on tärkeä, mutta kalan menekki on nousussa.

Palveleva tukku tukena

Mamma Rosan kansainvälinen keittiö tarjoaakin joka päivä tuoretta kalaa, siitä ravintola on ylpeä. Moni tuntee paikan pastoista ja pizzoista, mutta lista on itse asiassa paljon muuta.

– Pizzat ovat nykyisin vain kymmenesosa ruokamyynnistämme. Tärkeämpiä ovat sesonkeja seuraavat kauden menut.

Mamma Rosa palasi keväällä Kespron asiakkaaksi. Tukkuri on yrittäjille tuttu kumppani parinkymmenen vuoden ajalta.

Mamma Rosa on ainutlaatuinen helsinkiläisravintola. Se on pysynyt koko historiansa samalla liikepaikalla Töölössä.

– Kespron toimitusvarmuus on erittäin tärkeää tällaisessa kovan ruokamyynnin paikassa. Olemmekin volyymin vuoksi tukkurille hyvä ja haluttu asiakas.

Sen myöntää myös Kespron avainasiakaspäällikkö Mari Savolainen.

– Mamma Rosa on merkittävä toimija Helsingin alueella. Samassa yhteydessä kolme erilaista ravintolaideologiaa – vastaavia ei ole. Se tuo meille myös painetta monipuoliseen osaamiseen: meillä pitää olla kyky palvella kaikkia heidän liikeideoitaan, emme voi olla hyviä vain yhdessä. Ravintoloitsijalla on vuosikymmenten kokemus tarpeistaan, ja meidän tehtävämme on olla tukena ja tuoda heidän avukseen Kespron näkemystä ja innovaatioita, Savolainen sanoo.

Laajan, kehittyvän valikoiman ja tehokkaan palvelun ohella aktiivisesti henkilökuntaansa kouluttava Pekkonen iloitsee myös Kespron antamasta sparrauksesta.

– Tuotteet elävät koko ajan. Bisneksellemme on tärkeää, että tukkuri on siinä mukana innostamassa. Olemme jo olleet Kespron kehityspäivillä ja menossa koulutuksiin.

Henkilöstö viihtyy

Kun Mari Savolainen vieraili ensi kerran Mamma Rosan keittiössä, teki henkilökunta häneen vaikutuksen.

– He ovat olleet saman yrittäjän palveluksessa vuosikymmeniä, kun yleensä ravintoloissa viivytään kuukausi tai kaksi, Savolainen ihailee. Mamma Rosassa keskimääräinen palvelusikä on yli kymmenen vuotta. Onhan se harvinaista, Pekkonen myhäilee.

Koko Pekkosen perhe työskentelee Töölöntorin kupeesta liki puoli korttelia vallanneessa ravintolaryppäässä. Vasemmalta Marko Pekkonen, Eeva Pekkonen, Raimo Pekkonen, Minna Finell ja Mika Pekkonen.

Vakituista henkilökuntaa on nyt 55, vuokratyövoimaa ei käytetä. Väen pysyvyyden salaisuus on se, että kaikki ovat kuin samaa perhettä ja työskentelevät yhdessä omistajien kanssa.

– Tunnemme henkilökuntamme ja jaamme ilot ja surut. Toivottavasti se välittyy myös asiakkaille. Olemme järjestäneet työsuhdeasuntoja ja teemme yhdessä ulkomaanmatkoja. Kokit käyvät vuosittain Lontoossa, ja meillä käy säännöllisesti ulkomailta Michelin-tasoista apua sparraamassa heitä. Se on tärkeää.

Oman rahan ravintola

Yrittäjät eivät halua Mamma Rosan olevan trendi- tai fine dining -paikka, vaan oman rahan ravintola. Ruokaa myydään yli neljällä miljoonalla eurolla vuodessa.

– Meille on aina ollut tärkeää Mamma Rosan hyvä hinta-laatu-suhde. Olen luonut tätä brändiä ja asiakassuhteita yli 40 vuotta. Toistaiseksi olen mukana, mutta olemme tehneet jo yritysjärjestelyjä.

Tulevasta Pekkosen ei tarvitse olla huolissaan: lapset jatkavat varmasti ravintoloiden toimintaa. Heillekin Runeberginkatu 55 on niin tärkeä osoite, että lähes kaikki jopa asuvat perheineen samassa talossa.

– Onhan meitä houkuteltu Kalasatamaan ja Rediin, ja seuraamme tarkasti, mitä alalla tapahtuu, mutta haluamme pitää tämän kokonaisuuden.

Ravintola Mamma Rosa