Mitä kuuluu, maito ja liha?

Maidon tuotanto on kääntynyt Suomessa hienoiseen laskuun. Sian- ja naudanlihan tuotantokin on hieman kutistunut, mutta siipikarjan noussut huimasti. Mistä nämä muutokset johtuvat ja mitä ne merkitsevät tuottajille?

26.7.2021

Julkaistu

Jenni Kleemola

teksti

iStock

kuvat

Maidon tuotanto on kääntynyt Suomessa hienoiseen laskuun. Sian- ja naudanlihan tuotantokin on hieman kutistunut, mutta siipikarjan noussut huimasti. Mistä nämä muutokset johtuvat ja mitä ne merkitsevät tuottajille?

Maidon tuotanto on kääntynyt Suomessa hienoiseen laskuun. Sian- ja naudanlihan tuotantokin on hieman kutistunut, mutta siipikarjan noussut huimasti. Mistä nämä muutokset johtuvat ja mitä ne merkitsevät tuottajille?

Suomalaisten maidonkulutus on laskenut tasaiseen tahtiin koko 2000-luvun. ”Nestemaidolla on ollut pitkään vahva asema ruokajuomana, mutta sen käyttö näyttäisi vähenevän vuosittain. Mutta maidon kokonaiskulutus erilaisten maitotuotteiden muodossa on pysynyt kohtalaisen vakiona”, Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Olli Niskanen kertoo.

Maidon tuotannossa ei siis ole ollut niin suuria muutoksia kuin pelkän maidonjuonnin perusteella voisi kuvitella. Niskanen kertoo, että maitoa päätyy enenevässä määrin muihin maitotuotteisiin, joista merkittävin on juusto.

Maidon tuotanto kasvoi aina vuoteen 2015 asti. Siitä lähtien meijereille tuotetun maidon kokonaismäärä on hieman vähentynyt. Määrää sopeutetaan edelleen kysyntää vastaavalle tasolle. Loppuvuodesta 2019 maidon keskimääräinen tuottajahinta puhkaisi 40 sentin rajan ensimmäistä kertaa vuoden 2015 jälkeen. Hintaa vahvistivat maitotuotteiden tuonnin vakiintuminen ja viennin vahvistuminen.

Kana kiinnostaa

Myös lihan syömisessä on tapahtunut muutoksia 2000-luvulla. Naudanlihan kulutus on pysynyt melko vakaana, sianlihaa syödään aiempaa vähemmän ja broileria selvästi enemmän. Muutoksen taustalla on halu syödä terveellisemmin ja keveämmin.

Kuluttajien käyttäytyminen heijastuu lihantuotantoon. Naudanlihan tuotanto on hieman laskenut. Sian- ja siipikarjanlihan tuotannossa olemme omavaraisia, naudanlihan tuotanto vastaa 80 prosenttia kulutuksesta. Niskanen kertoo, että meillä naudanlihan tuotanto perustuu pitkälti maitokarjatalouteen. ”Lypsylehmien määrä on laskenut, mikä vaikuttaa myös tuotettavan naudanlihan määrään.”

Ulkomaisen naudanlihan tuonti on kasvanut. Meille tuodaan ennen kaikkea arvo-osia, kuten ulko- ja sisäfileetä. Siksi ravintolapuolella tuontinaudan osuus on suhteellisesti suurempaa kuin kotikeittiöissä.

Sianlihan tuotannon määrä on hiipinyt alaspäin noin 15 vuoden ajan. ”Sianlihassa on ollut aiemmin ylituotanto-ongelmaa. Tuotanto ei ole vastannut kotimaista kulutusta, ja sianlihaa on jouduttu viemään ulkomaille, vaikka se ei ole ollut erityisen kannattavaa”, Niskanen kertoo. Viime vuosina sianlihan tuotantoa ovat kuitenkin alkaneet siivittää myös uudet vientikohteet, joista merkittävin kasvu on ollut viennissä Kiinaan.

Broilerin tuotannon määrä on noussut huimasti. Viime vuosikymmenellä tuotanto nousi liki 50 prosenttia. ”Broilerin tuotanto perustuu sopimustuotantoon, eli lintuja kasvatetaan kysyntää vastaavasti. Siksi broilerintuotannossa ei ole yli- tai alituotannosta johtuvia haasteita. Tuotannon kannattavuus on ollut myös hyvällä tasolla.”

Ala pohtii viennin mahdollisuuksia, koska esimerkiksi kotimaisen tuotannon antibioottivapaus voisi olla kilpailuetu.

Isompia tiloja, vähemmän tiloja

Mutta mitä nämä muutokset tarkoittavat tuottajille itselleen?

Kun sianlihan kysyntä on laskenut, sen tuotannon heikko kannattavuus on johtanut siihen, että moni sikatila on luopunut tuotannosta. Jäljellä olevat sikalat ovat keskimäärin kolme kertaa suurempia kuin vuosituhannen alussa.

2000-luvulla kaikenlaisten tilojen määrä on vähentynyt, ja tilakoot ovat kasvaneet. Takana on Euroopan laajuinen rakennemuutos: isot tilat ovat elinkelpoisempia, kun ne pystyvät tuottamaan tuotteita edullisemmin kuin pienet.

”Hyvää tässä on se, että jäljelle jäävät tilat ovat ehkä ammattimaisempia, ja joitain asioita eläinten hyvinvointiin liittyen voidaan ehkä huomioida vähän paremmin kuin ennen. Toisaalta isoilla tiloilla on isot riskit, ja työmäärät voivat olla monilla viljelijäperheillä aika rajuja”, Niskanen sanoo.

Vaikka yrityskoot kasvavat, maatalouden kannattavuus on laskenut koko 2000-luvun ajan. Kehitys on seurausta muun muassa hintojen vaihtelusta, tuotantopanosten hintojen noususta ja siitä, että tuottajahinta on kehittynyt varsin heikosti.

Kaurassa on potentiaalia

2000-luvulla lihan ja maidon rinnalle ja tilalle ruokapöytiin ovat nousseet erilaiset kasviproteiinit ja esimerkiksi kaurapohjaiset juomat. Niskasen mielestä niiden välille rakennetaan joskus vähän turhaakin vastakkainasettelua. ”Molempien kulutus ja tuotanto on maataloudelle järkevää. Ne rikastavat tuoteportfoliota.”

Esimerkiksi härkäpavun viljelyssä on haasteita, mutta kauran viljely onnistuu meillä hyvin. Terveellinen kaura kiinnostaa maailmallakin, ja Niskasen mielestä siinä on potentiaalia vientimielessä.

”Olisi koko maatalouden etu, että kauratuotteiden menestys jatkuisi. Sen tiimoilta on tullut positiivisia uutisia investoinneistakin. Esimerkiksi Raumalle on tulossa kauramylly, joka pystyy käsittelemään isoja määriä kotimaista kauraa vientitarkoituksiin. Pienikin jalostus ennen vientiä saisi tuotteeseen lisää hintaa, jota tarvitaan.”

Kuinka paljon?

  • Suomalainen juo vuodessa keskimäärin 102 litraa maitoa. Kevytmaito on ykkönen: sitä menee 58,5 litraa. Rasvatonta maitoa juodaan 30,4 litraa vuodessa.
  • Lihaa syödään keskimäärin 80 kiloa vuodessa. Siitä sianlihaa on 30,8 kiloa, siipikarjaa 26,6 kiloa ja naudanlihaa 18,8 kiloa.
  • Lihaa tuotetaan Suomessa vuodessa noin 400 miljoonaa kiloa. Siitä naudanlihaa on vajaa 88 miljoonaa kiloa, sianlihaa reilu 171 miljoonaa kiloa ja siipikarjanlihaa reilu 139 miljoonaa kiloa.
  • Maitoa tuotetaan vajaa 2 305 miljoonaa litraa.
  • Lähde: Luonnonvarakeskus. Luvut ovat vuodelta 2019.

Trendit lautasella nyt

Helsingin yliopiston ruokakulttuurin professori Johanna Mäkelä kertoo kolme trendiä, jotka ovat tulleet suomalaisten syömistottumuksiin.

  1. Terveellisyys

2000-luvulla on syntynyt erilaisia ruoka­valioita, joiden käsitys terveellisyydestä ei perustu kansallisiin ravitsemussuosituksiin. Niitä leimaa ajatus, että on asioita, joita ei kannata syödä. Tästä esimerkki on hiilihydraattien välttely ja sen eri versiot. Maailmalla iso juttu on clean eating, pyrkimys syödä mahdollisimman puhtaasti. Sitä liipaten meillä Suomessa saatetaan suosia lähi-, luomu- tai kotimaista ruokaa.

  1. Kestävyys

Nyt pohditaan, miten lautasen sisältö vaikuttaa ilmastoon, ympäristöön ja eläimiin. Suomessa kehitetään kasvipohjaisia ruokatuotteita, kuten nyhtökauraa. Moni meijerialan yritys on laajentanut kasvipohjaisiin tuotteisiin. On pieniä merkkejä siitä, että lihansyöjät pohtivat suhdettaan lihaan. Entä jos sitä ei söisi joka päivä tai kiinnittäisi huomiota siihen, miten liha on tuotettu? Terveellisyyden ja kestävyyden trendit limittyvät keskenään. Esimerkiksi vegaani voi noudattaa ruokavaliotaan sekä ilmasto- että terveyssyistä.

  1. Mikä on tulevaisuuden proteiini?

Tuleeko tulevaisuuden proteiini eläinkunnasta, kasvikunnasta vai onko se jotain, mikä kasvaa laboratoriossa? Laboratoriossa on jo kasvatettu lihaa, ilmasta valmistettu proteiinia – ja spagetille voi pyöräyttää pullat sirkoista.

Jutun lähteenä myös: Maa- ja elintarviketalouden suhdannekatsaus 2020 (Luonnonvarakeskus)

Me Kesprossa autamme kaiken kokoisia asiakkaitamme menestymään sekä kehittämään liikeideaansa. Meiltä saat palvelua niin henkilökohtaisesti kuin digitaalisissa kanavissa.

Tule asiakkaaksi

Asiakkaanamme käytössäsi on Suomen laajin tukkuvalikoima Kespronet-verkkopalvelun kautta. Logistiikka - ja jakeluverkostomme kattaa koko Suomen.

Tilaa Kespronetistä