Pöhinää ravintola-alalle?

Ravintola-ala, tuo herkullinen ja joskus jopa intohimoinen keskustelunaihe, herättää tunteita niin puolesta kuin vastaan. Kukapa ei olisi ravintolassa käynyt – toiset enemmän, toiset vähemmän, mutta kaikilla on kokemuksia ja mielipiteitä – niin positiivisia kuin negatiivisia. Väitöskirjatyöni ensimmäisessä osiossa minulla oli aineistona Vitriini-lehden pääkirjoitukset vuosilta 1979–2021. Arvatkaapa, mitä teemaa käsiteltiin heti ensimmäisessä numerossa? Miten saadaan asiakkaat kodeista ravintoloihin? Uskomatonta. Yli 40 vuotta on mennyt, ja edelleen painitaan saman ongelman kanssa! Suomi on eurooppalaistunut, ravintola-ala on kehittynyt huimasti tuossa ajassa ja jopa alkoholilakia on muutettu hieman liberaalimpaan suuntaan.

Ihmisten liikuttaminen kotoa ravintoloihin ei ole selvästikään helppoa, eihän asia muuten olisi ollut tapetilla jo lähes puoli vuosisataa. Lisääntyneiden ravintolakäyntien taloudellinen vaikutus etenkin työllistäjänä olisi merkittävä, ruoan tai alkoholin kulutus ravintolassa työllistää huomattavasti enemmän kuin kotona nautittuna. Puhumattakaan sosiaalisesta vaikutuksesta, kun oltaisiin julkisilla paikoilla seurustelemassa toisten kanssa eikä yksin kalsarikännäämässä kotona. Pointtini ei toki ole se, että saadaan ihmiset juomaan alkoholia enemmän, mutta alkoholi on hallinnut aina ravintolaan liittyvää keskustelua, Niin tänäänkin, entäpä sitten koronavuosina?

Martti Häikiö toteaakin Alkon historiikissa, että ennen 1990-luvun puoltaväliä Suomessa ei ollut itsenäistä ravintolakulttuuria ilman Alkoa, vaan Alko määräsi lähes kaikesta, mitä ravintoloissa tapahtui.

Mutta miten ihmiset saataisiin kodeista ravintoloihin? 1960-luvulla Suomessa Alkon vetämänä tehtiin olutravintolakokeilu, jonka tavoitteena oli saada niin kaupunkeihin kuin maaseudullekin viihtyisiä, järkevän hintaisia olutravintoloita, joissa voi myös syödä hyvin. Kokeilu toimi erinomaisesti, se vähensi tuon ajan järjestyshäiriöitä, julkijuopottelua sekä viinan salapolttoa. Ihmiset myös ruokailivat niissä – vaikkei ollut pakko. Kokeilu on historian parhaimpia onnistuneita esimerkkejä, miten käyttäytymistä voidaan muokata.

Mitäs jos kokeiltaisiin muutakin, valtion vetämänä? Parissa vuodessa tuskin saadaan mitään dramaattisia vahinkoja aikaiseksi, mutta voitaisiin löytää hyviä uusia toimintamalleja useille osapuolille tai vastaavasti lopettaa kokeilu, jos se osoittautuu fiaskoksi.

Mitä voitaisiin kokeilla? Verojen laskua, työllistämisen helpottamista, lakien ja säädösten yksinkertaistamista? Tätä pyrin ravintola-alan ammattilaisten avulla selvittämään. Ne ideat, jotka tulevat esille, toivottavasti herättävät ajatuksia niin alalla kuin myös päättäjissä, ja ravintola-ala saataisiin joku päivä ansaitsemaansa kukoistukseen. Toivottavasti herää muitakin ajatuksia kuin: ”Ei toimi Suomessa”.