Lapissa luksus on aitoutta ja yksityiskohtia

Joona Ahonen, 29, oli tyytyväinen. Kello lähestyi kymmentä, kun viimeiset asiakkaat nauttivat jälkiruokiaan rovaniemeläisessä ravintola Galliksessa. Päivä oli ollut hyvä.

Salista oli kantautunut tasainen puheensorina ja koko seinän kokoisen ikkunan taakse olivat ilmestyneet revontulet. Keittiöön kiiri useampi kiitos.

Juuri, kun Ahonen oli sammuttamassa lämpölamppuja merkkinä siitä, että illan viimeiset annokset olivat lähteneet pöytään, ilmestyi vuoromestarina toimiva Eemil-veli viereen.

”Pitääkö lähteä kättelemään”, Ahonen kysyi. Veli hymyili ja vastasi myöntävästi. Nurkkapöydässä odotti erityisen tyytyväinen asiakas.

Kuka? Sitä Ahonen ei voi kertoa.

”Todettakoon vain, että sillä viikolla Rovaniemen lentokentällä oli rivissä useampi yksityiskone.”

Kolme vuotta Gallista luotsannut Ahonen on tottunut kansainvälisiin vieraisiin ja maailmanluokan toiveisiin. Hänelle pohjoinen ylellisyys on kuitenkin muuta kuin samppanjaa ja kaviaaria, vaikka nekin menusta löytyvät.

”Lapissa luksus tarkoittaa ennen kaikkea aitoutta. Huolellisesti tehtyä ja paikallista. Luontoa, tilaa sekä rauhaa. Mahdollisuutta olla ja hengittää.”

Galliksen kanssa samassa pihapiirissä toimii Glass Resort -hotelli, joka tarjoaa asiakkailleen mahdollisuuden yöpyä tähtitaivaan alla. Hotellissa on 28 eritasoista huoneistoa, joissa on lasikatot. Hyvällä onnella revontulet näkyvät suoraan sänkyyn, luonto tulee lähelle.

Ahonen muistuttaa, että majoituskokemus on erilainen riippuen, saapuuko kaamoksen aikaan vai keväthangille. Ideologia on kuitenkin aina sama.

”Tavoitteemme on, että asiakas lähtee lomaltaan aidosti rentoutuneena, levänneenä, vatsa täynnä ja luonnosta inspiroituneena.”

Kymmenet vaiheet

Kokki Ahosesta tuli puolivahingossa. Hän oli yksinhuoltajaäitinsä kuudesta lapsista vanhin ja tottunut auttamaan. Usein kotona Rovaniemen Nivavaarassa tuoksui makaronilaatikko, valkoisten pöytäliinojen ravintoloissa ei juuri käyty.

Kun Ahonen parikymppisenä muutti Helsinkiin, hän ajatteli löytävänsä alansa liiketaloudesta. Vuoden kuluttua oli kuitenkin selvää, että ennemmin kutsui ravintolakoulu Perho. Ensimmäisen keittiötunnin jälkeen opettaja totesi Ahosen olevan taitava ja motivoitunut.

”Kommenttien jälkeen uskalsin soittaa Palaceen ja kysyä töitä. Tein opintoni loppuun oppisopimuksella.”

Ravintola-alan kurinalaisuus, vauhti ja yhteishenki imaisivat mukaansa. Ahonen nautti esimerkiksi omista catering-keikoista. Kun Galliksen omistaja pyysi töihin, Ahonen vastasi kyllä.

”Viihdyin pääkaupungissa, mutta näin Galliksessa mahdollisuuden, jota en voinut ohittaa.”

Ahosta kiehtoi, kuinka hän pääsisi pohjoisessa luomaan maailmaa, jossa vierailevat yhtä lailla brittiläiset lapsiperheet kuin maailmanluokan tähdet. Yksityiskohtien hiominen kutkutti.

”Detaljien ja lopputuloksen pitää toimia kerta toisensa jälkeen. Yksinkertainen bistroannoskin koostuu aina kymmenistä vaiheista.”

Kaksi kertaa sesongissa

Kotiseudulle asetuttuaan Ahonen suunnitteli ravintolan menun uusiksi. Koska kävijät ovat Galliksessa ja majoituspuolella lähes yksinomaan matkailijoita, Ahonen halusi tarjota heille nimenomaan paikallisia, laadukkaita raaka-aineita.

Kun Ahonen kuuli kollegaltaan Miekojärvellä kalastavasta pariskunnasta, hän lähti tapaamiseen. Päivä vietettiin vesillä, saaliiksi tuli kuhaa ja muikkua. Nykyisin sama pariskunta toimittaa Gallikseen kalat.

Lisäksi listalla on paikallisten toimijoiden poroa, riekkoa, kasviksia ja sieniä. Annelin Yrtit & Karkit tekee marmeladia sekä tuo villiyrttejä ja muita luonnontuotteita. Kaviaari ja tryffelit tulevat Helsingistä pienestä perheyrityksestä.

Ahonen palkkasi myös leipurin, joka tulee aamuyöllä vuoroon tekemään leipää. Ahonen halusi, että asiakas pääsee aamupalalle hämärään saliin, jossa tuoksuvat aina kahvi ja vastapaistettu leipä.

”On tärkeää, että koko tiimimme seisoo tekemisensä takana. Kun puhumme asiakkaillemme paikallisuudesta, sen pitää näkyä.”

Ravintola on auki syyskuun puolivälistä huhtikuulle. Kaksi kertaa sesongissa Ahonen vaihtaa menun. Vaikka prosessi on raskas ja vaatii paljon, se on osa strategiaa. Ahonen kuvailee, kuinka uusi menu sähköistää ja terävöittää aina tunnelman.

”Näin pysymme kaikki skarppeina ja asiakas saa ansaitsemansa elämyksen.”

Keittiömestarille on tärkeää, että jokainen löytää listalta sopivan vaihtoehdon. Miekojärven kuhasta valmistettu fish & chips on klassikko, joka maistuu varsinkin jouluaikaan saapuville lapsiperheille.

Kasvisruoan, kuten käsintehtyjen ja metsäsienillä täytettyjen tortelliinien, karamellisoidun sipulin, tryffelin ja salvian pitää olla puolestaan niin herkullista, että myös sekasyöjä ihastuu annokseen.

”Lapin matkailu on vahvasti liitoksissa säähän. Jos turisti tulee katsomaan lunta, eikä sitä ole, ruoka pelastaa osan. Haluan, että meiltä lähdetään hyvällä mielellä.”

Seuraavaksi Ahonen toivoo, että myös paikalliset löytävät vielä useammin Gallikseen. Noin kahdeksan kilometriä keskustasta sijaitsevalla ravintolalla on vakioasiakkaansa, mutta lisääkin saa tulla. Sijainti keskellä matkailukeskittymää epäilyttää monia.

”Kehotan kuitenkin rohkeasti kokeilemaan.”

Illan Ahonen viettää taas keittiössä. Hän on tyytyväinen, jos malttaa pitää viikossa yhden vapaapäivän. Ehkä tämänkin vuoron päätteeksi joku pyytää kättelemään.

Ahonen menee maaliskuussa opettamaan päiväksi Redu-ammattikouluun. – Toivon, että voin näin innostaa nuoria kokkilupauksia.