Marskin Majassa tarjoillaan makuja ja tarinoita

Loppilaisella Marskin Majalla tarjotaan Mannerheimin lempiruokia ja kuullaan tarinoita univormun sisällä asuneesta kulinaristista.

Sari Lapinleimu

teksti

Olli Urpela

kuvat

Loppilaisella Marskin Majalla tarjotaan Mannerheimin lempiruokia ja kuullaan tarinoita univormun sisällä asuneesta kulinaristista.

Taru Stenvall palkattiin talvisodan aikana Mikkeliin, päämajan upseerien käyttämien ravintoloiden tarjoilijaksi. Esittäytyminen Marsalkka Mannerheimille oli jännittävä hetki – ja erilainen kuin tulokas oli kuvitellut. Ylipäällikkö halusi tietää, miten neidin kotona syödään. Ja kun tämä sai viimein sanottua ainoan mieleensä juolahtaneen ruokalajin, ohrapuuron, Mannerheim kehotti häntä kertomaan keittiölle, miten se valmistetaan. Tästä satakuntalaisesta pitkään haudutetusta puurosta tuli sittemmin Mannerheimin lempipuuro.

– Mannerheim kysyi saman kysymyksen kaikilta uusilta. Hän oli kiinnostunut ruokakulttuureista ja arvosti yksinkertaisia ja selkeitä maakuntaruokia, toteavat Marskin Majan yrittäjät Teuvo Zetterman ja Heikki Kujansuu.

Mannerheimin ”hovissa” hienostuneista ruokatavoista pidettiin kiinni arkenakin, ja alkoholia tarjoiltiin kohtuudella.

– Ruokajuomat saattoivat olla alkoholittomia. Poikkeuksen tekivät ryypyt, joita nautittiin yksi lounaalla ja kaksi päivällisellä.

Näitä perinteitä Majan Herrat haluavat vaalia ”kunnioittaen mutta ei palvoen”. Keskiössä on Marskin persoona ja kulinaristinen puoli; sotahistoria jätetään asiaan perusteellisemmin perehtyneille.

M517 Mannerheimin poydassa astiat

Konjakki lämmitetään tuikkukynttilällä ja suukahvilla.

Marskin Maja muodostuu metsästysmajana toimineesta museosta, järven rannalla sijaitsevasta tilaussaunasta, tilausravintolasta ja saunallisesta kelohonkahuvilasta. Ravintolassa on yhteensä 125 asiakaspaikkaa; huvilassa juhlii parikymmentä henkeä ja yöpyy 12–17 henkeä. Tilausravintola ja paviljonki toimivat kokoustilana alle 40 hengen ryhmille. Catering toimittaa ruokaa myös talon ulkopuolelle.

– Museo ja kahvila ovat auki kesäkuun alusta elokuun puoliväliin, muina aikoina tilauksesta. Lomaa pidetään helmikuun puolivälistä maaliskuun puoliväliin, Kujansuu kertoo.

– Kesällä järjestetään myös erilaisia tapahtumia, esimerkiksi maanantain lauluillat ja Timo Närhinsalon Viimeinen päiväkäsky -monodraama, Zetterman jatkaa.

Huhtikuun lopusta kesäkuun puoliväliin ja elokuun puolivälistä syyskuun loppuun tehdään noin 80 prosenttia koko vuoden liikevaihdosta. Ruokailijoita on vuosittain toistakymmentä tuhatta.

Valtaosan liikevaihdosta tuovat retkiryhmät, yritykset ja perhejuhlat. Vuosien kuluessa on totuttu palvelemaan myös arvovieraita.

Täällä ovat ruokailleet Kekkosesta lähtien kaikki Suomen presidentit, puolustusvoimien ylin johto ja mittava joukko ministereitä.

Perinteitä ja tarinoita

Mannerheimin persoona ja paikan historia ovat hyvä pohja brändin rakentamiselle. Ne eivät kuitenkaan riitä.

– Ruoalla ja paikalla pitää olla tarina, joka on läsnä kaikessa tekemisessä. Se ei saa olla päälle liimattu teema, jota rummutetaan ainoastaan markkinoinnissa, Kujansuu painottaa.

Ruokalistalle on valittu Mannerheimin lempiruokia ja -juomia, ja isäntä kertoilee ylipäällikön persoonaan ja ruokailutottumuksiin liittyviä tarinoita koko tilaisuuden ajan.

– Suosituin ateriamme on Marskin perinneateria, johon sisältyy museokierros ja mahdollisuus saunoa ruokailun jälkeen. Ateria tarjoillaan ajan hengen mukaisesti vatitarjoiluna istuvaan pöytään, yrittäjät kertovat.

Perinneateria on sangen yksinkertainen ja selkeä, kuten isännän ruokafilosofiaan kuului. Alkuruokana on karjalanpiirakoita ja munavoita, pääruokana lampaanfileetä, pariisinperunoita, vihanneksia ja minttuhyytelöä. Jälkiruoaksi nautitaan ohukaisia lakkahillon ja kermavaahdon sekä kahvin kera. Oma lukunsa ovat ruokaillessa käytettävät astiat.

– Ruoka tarjoillaan Lotta Svärd -astioista, joita olemme ostaneet vuosien varrella antiikkimessuilta, netistä, kirpputoreilta ja satunnaisilta kaupustelijoilta. Tämän päivän hinta yhden ruokailijan setille – kolmen ruokalajin ateriassa tarvittaville astioille ja kahvikuppiparille sekä suojeluskunnan hopeisille lusikoille – on reilut 350 euroa, Zetterman arvioi.

Monipuoliset työnkuvat

Majan Herrojen tie ravintolayrittäjiksi ei ole aivan tavanomainen. Molemmilla on merkonomikoulutus, mutta ei hygieniapassia pätevämpää virallista alan koulutusta.

Zettermanin matka kohti keittiötä alkoi armeijan jälkeen hotellin toimistotöistä, joista hän siirtyi ensin salin puolelle ja lopulta patojen ääreen. Kujansuu teki pitkän uran julkishallinnon talouspäällikkönä, mutta perehtyi jo nuorena ruoanvalmistukseen äitinsä opastuksella.

Molemmat yrittäjät tekevät kaikkea siivouksesta myyntiin ja markkinointiin ja ruoanvalmistuksesta tarjoilemiseen. Talousasiat Kujansuu myöntää omineensa. Vuokratyövoimaa käytetään tarpeen mukaan.

– Meillä on viisi kuusi vakituista ja lisäksi pari kolme satunnaisempaa ekstraajaa, enimmäkseen tarjoiluhenkilökuntaa. Tällä hetkellä tilanne on melko hyvä, mutta sijaintimme kaukana kaikesta tuo oman haasteensa. Muutaman tunnin työkeikalle ajaminen ei välttämättä houkuttele, etenkään nyt kun matkakuluvähennyksiä on karsittu, parivaljakko kertoo.

Myös menut ovat Zettermanin ja Kujansuun käsialaa. Osa resepteistä noudattelee alkuperäisiä ohjeita, osaa on muokattu tarpeen mukaan.

Raaka-aineet Kesprosta

– Haluamme olla varmoja tarvittavien tuotteiden saatavuudesta. Yhteistyö lähiseudun metsästäjien ja pientuottajien kanssa on osoittautunut haastavaksi saatavuuden tai turhan byrokratian vuoksi.

Paras markkinointikeino on puskaradio. Kun porukka lähtee kotiin aterian jälkeen, isännät kehottavat heitä kertomaan kokemuksestaan ystävilleen.

Matkamessuilla käydään vuosittain näyttämässä naamaa ”ja aiheuttamassa huonoa omaatuntoa asiakkaille, jotka eivät ole käyneet pitkään aikaan”.

– Viestintä sosiaalisessa mediassa lisääntynyt. Tässä on aloiteltu yhteistyötä Hämeen ammattikorkeakoulun kanssa, Kujansuu sanoo.

Tulevaisuuteen katsotaan luottavaisin mielin. Sana kiertää, ja vakioasiakkaat palaavat yhä uudelleen. Mannerheimin karisma näyttää pitävän pintansa vuosikymmenestä ja sukupolvesta toiseen.

M517 Mannerheimin poydassa ruokasali

Marskin maja

  • Idea Suomen Marsalkka Mannerheimin Metsästysmajasta syntyi jatkosodan tuoksinassa. Jääkärikenraalimajuri Erkki Raappana ja hänen divisioonansa sotilaat päättivät rakentaa majan 75-vuotislahjaksi arvostamalleen ylipäällikölle. Lahjan luovutus tapahtui kesäkuussa 1942.
  • Maja rakennettiin valtakunnan rajan itäpuolelle, Lieksajärven rannalle lähelle Repolan kylää. Nykyiselle paikalleen Lopelle se nousi vuonna 1945.
  • Paikan rakennuksineen omistaa Suomen Marsalkka Mannerheimin Metsästysmaja ry, jonka Adolf Ehrnrooth perusti vuonna 1958. Marskin Maja avattiin yleisölle vuonna 1959.
  • Teuvo Zettermanin yhteistyö yhdistyksen kanssa alkoi vuonna 1984, ja vuodesta 2004 alkaen ravintola-, majoitus- kokous- ja catering -toimintaa on pyörittänyt Zettermanin ja Heikki Kujansuun omistama Majan Herrat Oy.
  • marskinmaja.fi