Kieli vaihtuu lennossa

PRO-palkittu Eija Lundén rakastaa työtään lentokentän kansainvälisessä vilinässä. Nyt hän rakentaa Suomessa uutta kioskibrändiä.

Tuija Heikkilä

teksti

Olli Urpela

kuvat

PRO-palkittu Eija Lundén rakastaa työtään lentokentän kansainvälisessä vilinässä. Nyt hän rakentaa Suomessa uutta kioskibrändiä.

Enpä osannut nuorena arvata, että au pair -vuoteni aikana kotiin kirjoittamieni kirjeiden paperi voisi aikanaan johtaa minut unelmieni työpaikkaan.

Koulussa tykkäsin kielistä. Ylioppilaaksi päästyäni lähdin au pairiksi Englantiin. Cambridgen vuoden jälkeen opiskelin Hämeenlinnassa hotellivirkailijaksi. Työpaikka löytyi Helsingistä, hotelli Intercontinentalin vastaanotosta sekä huone- ja ryhmävarauksista. Se oli kivaa, mutta uusi työkuvio ja ulkomaat houkuttivat.

Olin Kanariansaarilla, Marokossa, Kyproksella ja Rhodoksella Aurinkomatkojen oppaana seitsemän vuotta. Kun palasin 1995 Suomeen, kävin Intercontinentalissa kysymässä töitä. Niitä ei ollut, mutta saman omistajan Helsinki-Vantaan lentoaseman Gateway-kahvilasta tarjottiin duunia lyhyeksi aikaa. Sillä lyhyellä ajalla on nyt mittaa 22 vuotta.

Kahvivalinta kertoo kotimaan

Viime vuoden loppupuolelle asti työskentelin lentokentän kahviloissa, viimeksi ulkomaan terminaali 2:n Cafe Torissa.

Se on avoinna 24/7, mutta meidän esimiesten työvuorot olivat aamuneljän ja iltakymmenen välillä. Asiakkaita riittää ympäri vuorokauden, kahvia kuluu ja tuoreet croissantit maistuvat. Niitä saa paistaa paljon.

Cafe Torissa osasin monesti päätellä asiakkaan tarjottimen sisällöstä hänen kotimaansa. Suomalaiset ovat tutustuneet erikoiskahveihin, ja aamuoluiden ja -konjakkien tilaaminen on vähentynyt. Aasialaiset ostavat varoen ja kyselevät tuotteista. Venäläiset puolestaan ovat valmiita kokeilemaan kaikkea.

Minulle yksikään asiakas ei ole vaikea tai helppo, kaikki ovat yhtä tärkeitä, samanarvoisia ja tervetulleita.

Rohkaisen kysymään neuvoa

Teen esimiehenä samoja töitä kuin muutkin, se on periaatteeni. Samalla näytän, miten pitää toimia, usein ensimmäisessä työpaikassaan aloitteleville nuorille. Kun heidät perehdyttää kunnolla ja rohkaisee kysymään neuvoa, saa hyviä työntekijöitä. Heidän kehityksensä on meistä esimiehistä kiinni.

Viime vuonna luin lehdestä, että brittiyritys WHSmith tulee Suomeen. Muistin heti, miten kävin au pair -aikoinani ostamassa WHSmith-kioskista ihanaa paperitavaraa, kortteja ja kirjepapereita. Kun sitten sain tietää, että firmamme eli Select Service Partner Finland Oy alkaa edustaa WHSmithiä, tiesin että minun on päästävä sinne töihin.

Vaihtelevuus viehättää

Nyt olen assistant unit manager eli vuoronvastaava lentoaseman viidessä WHSmith-kioskissa. Valikoimissamme on syötävää, jota voi ottaa lennolle, sekä elektroniikkaa, karkkeja, kirjoja, lehtiä ja hygieniatarvikkeita. Olen yksi esimiehistä, vastaan tilauksista, katson että kaikki toimii ja myyn. Kioskien aukioloajat vaihtelevat aamuviidestä iltayhteentoista. Vuorotöitä olen tehnyt aina, tämä sopii vaihtelevuudessaan minulle.

On ollut tosi mielenkiintoista luoda uutta brändiä. Tämä on ihana työpaikka! Ikinä ei ole tylsää päivää, eikä ikinä tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu tai mitä kieltä pitäisi asiakkaan kanssa puhua. Eniten käytän englantia ja ruotsia. Kreikkaa, espanjaa ja saksaa ymmärrän, ranskaa puhun pakosta. Kiina olisi tärkeä kieli ja kiva opetella. Nyt asiointi kiinalaisten ja japanilaisten kanssa sujuu elekielellä ja Google-kääntäjällä.

Kun kuulin vuosi sitten, että esimieheni oli ilmoittanut minut ehdolle PRO-kilpailuun, luulin sitä pilaksi. Vielä juhlissakaan en tajunnut, että olin voittanut kahvilan työntekijä -sarjan. Katson usein palkintoa ja mietin, että vitsit, minä tosiaankin sain tuon, noin suuren asian olen saavuttanut.