Namibian ruokakulttuurissa kohtaavat Afrikka ja Eurooppa

Etelä-Afrikan naapurimaan Namibian ruokakulttuurissa kohtaavat Afrikka ja Eurooppa.

9.2.2018

Julkaistu

Veera Virmasalo

teksti

Tiiu Kaitalo

kuvat

Etelä-Afrikan naapurimaan Namibian ruokakulttuurissa kohtaavat Afrikka ja Eurooppa.

Namibiassa on monta kiehtovaa kulttuuria. Silti ravintolat tarjoavat melkeinpä vain eurooppalaisia ruokia, ravintoloitsija Christie Keulder kertoo.

Entinen demokratiakehityksen tutkija siemailee cappuccinoa ja täyttää virvoitusjuomien tukkutilausta. JoJo’s-ravintolan kaikki ikkunat ovat auki, mutta se ei tahdo riittää. Päivälämpötila pääkaupungissa Windhoekissa on kolmisenkymmentä astetta. Kuumuus ei ole kosteaa niin kuin tropiikissa vaan rutikuivaa.

Reilut kolme neljännestä Namibian pinta-alasta on hiekka-aavikkoa tai pensassavannia. Asukkaita yli kaksi kertaa Suomen kokoisessa maassa on vain 2,5 miljoonaa. Namibia on maailman toiseksi harvimmin asuttu valtio Mongolian jälkeen.

Katse Eurooppaan

Sata vuotta kestänyt kolonialismin kausi päättyi, kun Namibia itsenäistyi Etelä-Afrikan rotuerotteluhallinnon alta vuonna 1990. Se oli ehtinyt olla myös Britannian ja Saksan siirtomaa. Maan ruokakulttuuriin on näiden lisäksi vaikuttanut Portugali.

Ravintola-alalla katsotaan yhä Eurooppaan. Osaksi sen takia, että ala on enimmäkseen eurooppalaistaustaisten namibialaisten omistuksessa, osaksi siksi että suurin osa turisteista tulee länsimaista, mutta myös siksi, ettei alalla arvosteta omaa.

JoJo’s-ravintolan kokki on Lyonin Michelin-ravintoloissa työskennellyt ranskalainen David Thomas.

– Koska en ole tavannut yhtään namibialaista huippukokkia, joka olisi kiinnostunut kokeilemaan paikallisia ruoka-aineita ja menetelmiä, ravintoloitsija Keulder perustelee.

 Kaksi miestä nojaa ravintolan seinälle kirjoitettuun ruokalistaan

Hän maistattaa makeahkoa, kitalakeen sulavaa valkoista jauhetta. Se on pakastekuivattua nara-melonia. Nara (Acanthosicyos horridus) on ison appelsiinin kokoinen, vihreä ja piikikäs. Sitä kasvaa vain Namibin hiekkaerämaassa, missä se on tarjonnut metsästäjä-keräilijöille tärkeän proteiininlähteen.

Laatulihaa

Keihäs- ja hyppyantilooppia, kudua ja seepraa löytää helposti matkailijoille suunnattujen ravintoloiden ruokalistoilta. Jojo’s tarjoaa poronlihan kaltaista keihäsantilooppia urbock-olutkastikkeessa kirsikoiden ja sipulichutneyn kera.

Namibialainen riista, samoin kuin nauta, on erittäin laadukasta. Eläimet laiduntavat läpi vuoden vapaina. Tilat ovat suuria, keskimäärin 8 000 hehtaaria. Maan suurin tuottaja, Meat Corporation, tuottaa vuodessa vajaat 30 000 tonnia naudan arvo-osia. Sen jäsentilojen toiminta on tarkasti valvottua, antibioottien käyttö kiellettyä ja tuotteet ovat ISO- ja HACCP-sertifioituja. Suurimmat vientimaat ovat Etelä-Afrikka, Norja, Iso-Britannia, Saksa ja Tanska.

Lihaa riittää myös kotimaiseen kulutukseen, ja sitä syödään sosiaaliluokasta riippumatta. Kun namibialaiselta kysyy, mikä nuorta kansakuntaa yhdistää, moni vastaakin ”me kaikki rakastamme lihaa”.

Erinomaiset osterit

Kalaa Namibiassa syödään vähän, vaikka maalla on 1 600 kilometriä rantaviivaa. Lähes koko rannikko on hiekka-aavikkoa, eikä sinne siksi ole syntynyt kalastajakyliä. Ensimmäiset kaupalliset kalastajat olivat ulkomaisia ryöstöpyytäjiä. Valaat pyydettiin loppuun 1900-luvun alussa, sardiinikanta romahti 1960-luvulla ja turskakanta 1980-luvulla.

Itsenäistyttyään Namibia alkoi säännellä pyyntiä rankalla kädellä ja on saanut turskakannan elpymään. Namibialaista turskaa tuodaan myös Suomeen, lähinnä pakasteena Espanjan kautta.

Paikan päällä Namibiassa parhaat kalaruoat saa rannikolla, Swakopmundin, Luderitzin ja Walvis Bayn kaupungeista.

Rannikolla kasvatetaan myös erinomaisia ostereita. Koska eteläisen Atlantin vesi on vain 14-asteista, osterit laitetaan alulle Swakopmundissa sijaitsevassa lämmitetyssä akvaariossa, mistä ne siirretään mereen. Siellä ravinne- ja happirikasta vettä kuljettava Benguela-merivirta kasvattaa ne syömävalmiiksi kahdeksassa kuukaudessa eli huomattavasti nopeammin kuin ranskalaiset osterit, jotka kasvavat myyntikokoon noin kolmessa vuodessa.

Tähtiharrastajien huippukohde

Namibian luonto on henkeäsalpaavan kaunis. On hiekkadyynejä, silmänkantamattomiin avautuvia tasankoja, jylhiä vuoristosolia ja – kun matkustaa aivan pohjoiseen – laiskasti virtaavia jokia, joissa ui virtahepoja ja krokotiileja. Namibia on maailman ainoita maita, joissa voi nähdä vapaana koko big fiven: leijonan, leopardin, sarvikuonon, elefantin ja puhvelin.

Harvan asutuksen vuoksi valosaastetta on niin vähän, että tähtiharrastajat pitävät Namibiaa huippukohteena.

Ekoturismi on yksi tärkeimmistä talouden aloista, ja kaukana palveluista sijaitsevien lodge-majoitusliikkeiden ateriasuunnittelu on oma taiteenlajinsa. Tämän tietää muun muassa suomalainen Kristiina Reinke, joka on luotsannut namibialaisia lodgeja yli kymmenen vuotta.

– Ruokatilaus tehdään aina 12 päiväksi kerrallaan. Majoitushinta sisältää useimmiten aamiaisen ja illallisen, mutta ei lounasta, jonka asiakas voi itse paikan päällä päättää. Täytyy seurata, että kaikkea riittää, että vihannekset ja hedelmät pysyvät hyvinä ja ettei sama asiakas saa aina samoja lisukkeita.

Katuturan toreille järjestetään opastettuja kierroksia.

Lodget pyrkivät käyttämään tuoreita elintarvikkeita, mutta usein kasvikset ovat jo saapuessaan hiukan nuutuneita.

– Niitä pyritään kasvattamaan myös itse, mutta monesti käy niin, että jonkun henkilökunnasta täytyy lähteä lähimpään, usein yli sadan kilometrin päässä sijaitsevaan kaupunkiin ostoksille, Reinke kertoo.

Vaikka lodgeja on monen tasoisia ja hintaisia, niiden tarjoaman ruoan taso on vaikeasti ennustettavaa. Kulinaariosaamisen laajentaminen olisi tärkeää koko maan kehitykselle, ja näitä pyrkimyksiä ovat tukeneet niin Suomen ulkoministeriö kuin muutamat suomalaiset ravintola-alan toimijatkin. Esimerkiksi Namibian Chaîne des Rôtisseurs -ritarikunta on perustettu Suomen rotissöörien tuella.

Paikallisten suosiossa

Ruokamatkailijan ei tarvitse tyytyä vain toisten turistien seuraan. Niin pienessä JoJo’sissa kuin liki 600-paikkaisessa Joe’s Beerhousessa – Windhoekin legendaarisimmassa liharavintolassa – on aina myös paikallisia asiakkaita. Trendikkäät windhoekilaiset hengailevat päivisin Independence Avenuen Slowtown Coffee Roastersissa ja iltaisin keskustan vanhan panimokompleksin baareissa. Suosittu viinibaari Wolfshack eteläisellä teollisuusalueella tarjoaa pientä purtavaa, ja joka toinen kuukausi järjestetään pientuottajien tarjontaa esittelevä Windhoek Night Market.

Vihreäasuinen namibialainen tyttö ja kulhossa keitetty vuohen pää

Useimpien turistien tiet johtavat lopulta Katuturaan. Rotuerotteluhallinnon aikana mustille rakennettu asuinalue sijaitsee noin neljän kilometrin päässä Windhoekin keskustasta. Täällä on yöelämän keskus Eveline Street ja torit, joilta saa vihanneksia, kuivattua kalaa ja juuri teurastettua lihaa. Torilta voi myös ostaa maissipuuroa eli papia, jota syödään yleensä lihan ja villipinaatista tehdyn kastikkeen kanssa. Suurin vetonaula on kapana, paikan päällä grillattava liha. Sitä tullaan hakemaan myös vauraammista kaupunginosista.

Turistin ei kannata lähteä Katuturaan yksin, mutta toreille ja Eveline Streetin yöelämään järjestetään opastettuja kierroksia. Hyvän tuntuman paikallisiin perinteisiin saa Katuturassa sijaitsevassa Xwama-ravintolassa. Siellä voi maistella esimerkiksi paahdettuja mopane-puun toukkia ja smiley-nimellä tunnettuja keitettyjä vuohenpäitä.

Namibialainen Malva-pudding eli mehevöitetty sokerikakku

Malva pudding 8 annosta

Eteläisessä Afrikassa kaikkia jälkiruokia kutsutaan nimellä pudding olivat ne vanukkaita tai eivät. Malva pudding on siirapilla mehevöitetty sokerikakku, joka tarjotaan vaniljakastikkeen tai -jäätelön kanssa.

Taikina

  • 1 kananmuna
  • 100 g sokeria
  • 25 ml viinietikkaa
  • 50 ml aprikoosihilloa
  • 140 g jauhoja
  • 5 g leivinjauhetta
  • ripaus suolaa
  • 250 ml maitoa
  • 5 g ruokasoodaa

Siirappi

  • 200 g sokeria
  • 200 ml maitoa
  • 30 g voita tai margariinia
  • 5 ml vaniljauutetta
  • Vaahdota kananmuna ja sokeri. Vatkaa viinietikka ja hillo joukkoon.
  • Sekoita jauhot, leivinjauhe ja suola keskenään. Sekoita jauhoseos taikinaan.
  • Liuota ruokasooda maitoon ja sekoita taikinaan.
  • Kaada taikina voideltuun vuokaan (vet. 2,5 l) ja paista 180-asteisessa uunissa kauniin ruskeaksi, noin 30 minuuttia.
  • Mittaa siirapin ainekset vaniljaa lukuun ottamatta kattilaan ja kuumenna miedolla lämmöllä koko ajan sekoittaen, kunnes kastike kiehahtaa. Keitä 15 minuuttia. Lisää vanilja.
  • Ota kakku uunista ja lusikoi kuuma siirappi päälle. Laita kakku takaisin uuniin 10 minuutiksi.
  • Tarjoa kakku haaleana vaniljakastikkeen tai -jäätelön kera.

Lue seuraavaksi:
Intian erilaiset ruokakulttuurit >>
Puolan ruokakulttuurin uudistajat >>
Espanjan baskimaan pintxo-kulttuuri >>